Tänään käsittelimme perhekerhossa palmusunnuntaita, sen perinteitä ja viettoa sekä tapahtumia.  Kerhoon saapui seuraksemme kolme lasta ja kolme aikuista. Hetki saapumisen jälkeen soitimmekin triangelia hartauden siirtymisen merkiksi.

Hartaudessa kerroimme kertomuksen Jeesuksesta, joka ratsasti Jerusalemiin. Hartautta havainnollisti aasi, itse päähenkilö Jeesus ja papereille piirretty kertomus tästä matkasta. Hartauden loppulaulun aikana lapset saivat heilutella pajunoksia laulun tahtiin ja hartauden päätimme tuttuun tapaan kynttilän sammutukseen.

Hartauden jälkeen pääsimme leikkimään erittäin hauskaa ja hulvatonta tiputanssia, johon olimme askarrelleet tipunokat, jotka lapset ja halukkaat aikuiset saivat laittaa nenilleen.

Tämän jälkeen otimme esille suuren leikkiaasin ja teimme yhdessä tuttavuutta aasin kanssa silitellen ja tunnustellen. Tutustumisen jälkeen lapset pääsivät yksi kerrallaan aasin ratsaille ja vanhempi pääsi kuljettamaan aasia ympäri tilaa. Ratsastuksen aikana muut lapset ja aikuiset säestivät kulkemista kapuloilla ja aasinratsastus –laululla. Aasiratsastus oli lasten mielestä hirmuisen hauskaa ja alussa meinasi tulla jo riitaa siitä, että kuka ensin! Onneksi aikaa oli kuitenkin varattu kaikille lapsille. ;)

Seuraavana keräännyimme yhteiseen piiriin lattialle ja aloitimme Kim-leikin. Leikin tavarat olivat pääsiäisaiheisia, mukaan mahtui niin pääsiäismunia, rairuohoa ja virpomavitsa. Lapset olivat niin tarkkaavaisia huomaamaan mikä tavara puuttui, että jouduimme heti lisäämään tavaroita leikkiin. Leikin jälkeen siirryimme ruokarukouksen ja käsipesun kautta kahville ja keksille.

Syönnin jälkeen lapset pääsivät kokeilemaan viereiseen huoneeseen rakennettua temppurataa. Kaikki lapset olivat innostuneesti mukana ja temppurata piti heti kiertää uudestaan.

Askarteluna meillä oli tänään pahvimukeista tehtäviä tipuja. Lapset pääsivät maalaamaan mukeja. Mukien maalauksen aikana kerho olikin aivan hiljainen ja lasten ilmeet keskittyneitä. Sitten odoteltiin hetki että maalaukset kuivuivat, jonka jälkeen leikattiin huovasta tipuille nokat, heltat ja jalat sekä liimattiin hauskat liikkuvat silmät kiinni. Yllättäen huomasimmekin kellon lähentelevän seitsemää ja kaivoimme soittorasiamme esiin ja lauloimme loppulaulun. Tiput eivät aivan ennättäneet kuivua, mutta silti lapset halusivat ne heti mukaansa.