Hartauden aiheena tällä kerhokerralla oli pyhäinpäivä. Alttarille oli sytytetty erikokoisia ja erilaisia kynttilöitä.

Lapsille jaettiin maahan pudonneita, jo nuukahtaneita syksyisiä lehtiä. Lehdet symboloivat elämän kulkua. 

Hartauden jälkeen kerroimme lapsille Kekristä. Kekri on vanha suomalainen perinnejuhla.  Ennen vanhaan Kekrijuhla oli ilon juhla. Silloin laulettiin, leikittiin ja tanssittiin. Niin tehtiin kerhossakin. Lauloimme ja leikimme Vihanneslaulua - "Kukkuu, kukkuu pikkulanttu nukkuu, kellarin pimeässä nurkassa".

Juhlatunnelma jatkui edelleen, kun lauloimme Eliakselle synttärionnittelulaulun.

Sitten olikin käsipesun aika ja lapset pääsivät välipalalle jonka jälkeen oli vapaata leikkiä. Eikä haitannut mitään jos leikin aikana alkoi väsyttämään. Hetken levähdys ja taas pieni jaksaa.

Askartelimme pyhäinpäivään sopien kranssit. Voi kuinka niistä tuli kauniita.

Kerhokerta vierähti nopeasti ja oli taas loppulaulun ja soittorasian sulkemisen aika.

Hiljaisuus laskeutuu, pyhäinpäivä koittaa.
Rakkaitani muistellessa ilo surun voittaa.
Liekki pienen kynttilän pimeyden taittaa.
Taivaan kotiin täältä tahdon terveiseni laittaa.